Olen nyt tullut tien päähän - tien, joka on vienyt minut läpi lukuisien nettikasinojen, pelisalien, huoltoasemien, ravintoloiden aulojen ja kioskien. Osaan hedelmäpelien voittoyhdistelmät ja voittoluokat ulkoa. Olen panostanut muka viisaasti, välillä taas hullunkiilto silmissä ja loppujen lopuksi kaikki on aina mennyt. Rehellisesti ja avoimesti kuvailtuna tyhmä ihminen. Enkä sano, että lievällä uholla tämän blogin ensimmäisessä otsikossa muuttuisin mitenkään paremmaksi ihmiseksi. Ei, olen tyhmä vieläkin. Mutta olen päättänyt rahapelien orjuuden olevan ohi tänään. Vuoden päästä kirjoitan viimeisen merkinnän tähän blogiin toivottavasti monta jaettua mielipidettä rikkaampana.
Peliriippuvuus on sairaus, mutta kuinka pahalaatuinen sellainen? Voiko siitä parantua? Kaipaisin hyviä kommentteja teiltä, ihmiset, oman pelaamisenne tai läheisen ihmisen pelaamisen suhteen. Mitkä tekijät laukaisevat halun pelata riskillä? Oletko kokenut tunnetta, jossa lopulta pelaat väliinpitämättömästi, vaikka sisimmässäsi tiedät vaikeuksien olevan vasta edessä? Oletko pystynyt lopettamaan pelaamisen noin vain? Mitä keinoja käytit?
Niille samanhenkisille lukijoille, jotka jaksavat seurata taivallustani läpi alkavan vuoden ajanjakson, en pyri paitsi paljastamaan palasia itsestäni vaan myös keskustelemaan ja olemaan henkisenä tukena.
Siihen saakka voin olla vaikka naapurisi, joka käydessäsi kaupassa ei pelaakaan aulan peliautomaatteja, vaan ehkä vain vilkaisee niitä ja sitten päättäväisesti kantaa kauppakassinsa ulos parkkipaikalle. Kuka tietää?
.
Ajatuksesi kuulostaa aivan meikäläiseltä pari vuotta sitten,, nyt oon onnistunut olemaan pelaamatta aika pitkiäki aikoja putkeen.. järki pitää olla mukana..kaippa silti itteki miellän peliriippuvuuden sairaudeksi..
VastaaPoistaJa kyllähän tuota on mennykki rahaa :( mutta mitä tuohon tulee kun sanoit voiko parantua nii omasta tahdonvoimasta se varmaan lähtee...
Moi Make ja kiitos tämän blogin ensimmäisestä kommentista!
VastaaPoistaYhtä mieltä siis ollaan siitä, että peliriippuvuus on sairaus. Uskon itse, että sen tiedostamisesta itse ei ole kuin hyötyä siitä paranemisessa. Tahdonvoima on hyvä alku, mutta usein se tarvitsee myös tukea ulkopuolelta.
Tämä vuoden ns. koeaika on joko hyvä tai huono keksintö. Se auttaa asettamaan absoluuttisen rajan ja mainittuna julkisesti auttaa tavoitteen saavuttamisessa. Toisaalta se voi myös lisätä paineita onnistua..
moi peksi.itselläni on sama sairaus kun sullakin elikkä peliriippuvuus.oon pelannut rahapelejä 25 vuotta joten tien missä mennään.monta kertaa olen yrittänyt lopettaa,mutta kun olen kuukauden ollut pelaamatta,ajattelen et nyt osaan pelata....ei oikeen oo toiminu.kun luin sun blogis,ni ajattelin yrittää uudestaan ja kommentoida välillä miten oon pärjännyt.toivotan sinulle voimia taistelussa pelihimoa vastaan.t:veke
VastaaPoista