1. Jännityksen vuoksi. Adrenaliinin virtaaminen elimistöön on varmasti suorassa suhteessa panoksen suuruuteen. Itselläni moni päivä on ollut niin tavallinen, että osasyy peleihin ajautumiseen on jännityksenhakuisuudella. Jännitystä ei voi olla ilman tappion mahdollisuutta. On tapauksia, ovat ne sitten totta tai eivät, että pelaaminen on loppunut päävoittoon. Silloinhan on voitettu esim. peliautomaatti ja pelaaminen ei enää tuotakaan tarvittavaa jännitystä.
2. Halutaan (äkki)rikastua. Kuinka moni lopulta voi sanoa olevansa rikastunut pelaamisella ja kaikkien panostuksien jälkeen voitolla? Tuskin suurikaan osa. Raha kiehtoo ihmisiä - sillä saa tehtyä elämänlaadusta paremman. Vai saako, jos pelaaminen jatkuukin?
3. Se on tapa. Pelaamisen tullessa päiväiseksi rutiiniksi kaupassakäynnin yhteydessä tai pelkästään "pelireissujen" tekemisessä pelipaikkoihin kyseessä on kai peliriippuvuus. Tavoiksi muodostuneita asioita on vaikea muuttaa, mutta mahdollista se kuitenkin on.
4. Tarve olla fiksumpia kuin mekaaninen laite. Tämä vaihtoehto on jo hetken ajateltuna absurdi, sillä kone ei tee virheita samalla tavalla kuin ihminen. Palautusprosentit eri raha-automaateissa ovat aina alle 100 ja pitemmän aikavälin pelaamisessa palautusten tuloksi muodostuu aina lopulta 0 (0,73 x 0,75 x 0,71......). Tämä ei tietenkään koske vaikkapa nettipokeria, jossa pelataan ihmisiä vastaan ja pelistrategialla sekä -taidoilla on iso osansa voittojen saavuttamiseen.
5. Häviämisen jälkeen tilanne on mahdollista korjata voittamalla. Tunnistan tästä itseni. Pelaamalla lisää uskottelen koko ajan itselleni, että minun on yhä mahdollista kuitata aiemmat häviöni voittamalla hieman enemmän tällä tai ensi kierroksella. Tästä syntyy lopulta helvetillinen pelikierre, jonka katkaisee ainoastaan rahojen loppuminen tai havahtuminen, "herääminen" unesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä olet? Raapusta kommentti!