Ensimmäinen koettelemus

Eikä varmasti viimeinen. Tavallisesti olisin pelannut vaihtorahat lähikaupan peliautomaattiin. Tänään kuitenkin selvisin, se antaa uskoa tuleviin päiviin, viikkoihin ja kuukausiin. Huh.

Miksi pelataan?

1. Jännityksen vuoksi. Adrenaliinin virtaaminen elimistöön on varmasti suorassa suhteessa panoksen suuruuteen. Itselläni moni päivä on ollut niin tavallinen, että osasyy peleihin ajautumiseen on jännityksenhakuisuudella. Jännitystä ei voi olla ilman tappion mahdollisuutta. On tapauksia, ovat ne sitten totta tai eivät, että pelaaminen on loppunut päävoittoon. Silloinhan on voitettu esim. peliautomaatti ja pelaaminen ei enää tuotakaan tarvittavaa jännitystä.

2. Halutaan (äkki)rikastua. Kuinka moni lopulta voi sanoa olevansa rikastunut pelaamisella ja kaikkien panostuksien jälkeen voitolla? Tuskin suurikaan osa. Raha kiehtoo ihmisiä - sillä saa tehtyä elämänlaadusta paremman. Vai saako, jos pelaaminen jatkuukin?

3. Se on tapa. Pelaamisen tullessa päiväiseksi rutiiniksi kaupassakäynnin yhteydessä tai pelkästään "pelireissujen" tekemisessä pelipaikkoihin kyseessä on kai peliriippuvuus. Tavoiksi muodostuneita asioita on vaikea muuttaa, mutta mahdollista se kuitenkin on.

4. Tarve olla fiksumpia kuin mekaaninen laite. Tämä vaihtoehto on jo hetken ajateltuna absurdi, sillä kone ei tee virheita samalla tavalla kuin ihminen. Palautusprosentit eri raha-automaateissa ovat aina alle 100 ja pitemmän aikavälin pelaamisessa palautusten tuloksi muodostuu aina lopulta 0 (0,73 x 0,75 x 0,71......). Tämä ei tietenkään koske vaikkapa nettipokeria, jossa pelataan ihmisiä vastaan ja pelistrategialla sekä -taidoilla on iso osansa voittojen saavuttamiseen.

5. Häviämisen jälkeen tilanne on mahdollista korjata voittamalla. Tunnistan tästä itseni. Pelaamalla lisää uskottelen koko ajan itselleni, että minun on yhä mahdollista kuitata aiemmat häviöni voittamalla hieman enemmän tällä tai ensi kierroksella. Tästä syntyy lopulta helvetillinen pelikierre, jonka katkaisee ainoastaan rahojen loppuminen tai havahtuminen, "herääminen" unesta.

Rahapelien pelaajat usein alkoholin suurkuluttajia?

Helsingin Sanomat kirjoitti juuri tänään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta, jonka mukaan "usein rahapelejä pelaavat polttivat enemmän tupakkaa ja joivat enemmän alkoholia kuin väestö keskimäärin". 


Lisäksi HS kertoo, että "Työikäisistä suomalaisista miehistä 77 prosenttia ja naisista 62 prosenttia oli pelannut jotain rahapeliä viimeisen kuukauden aikana. Vähintään kolme kertaa viikossa pelanneita oli miehistä 11,5 prosenttia ja naisista 4,4 prosenttia." 


Oletko peliriippuvainen, jos pelaat vähintään kolme kertaa viikossa? Minä olisin taas, jos pelaan edes sen yhdenkään kerran viikossa. Ja sitäkään tosiseikkaa en pääse pakoon, että jos em. tutkimusta on uskominen, kuulun (tai kuuluin) vieläkin pienempään väestöön, joka pelaa, mutta ei polta ja alkoholinkin käyttö on omalla kohdallani todella satunnaista ja verrattain kohtuullista.

Nyt riittää. Orjuus on ohi!

Pelasin muutama hetki sitten viimeiset sataset nettikasinoiden taskuun.

Olen nyt tullut tien päähän - tien, joka on vienyt minut läpi lukuisien nettikasinojen, pelisalien, huoltoasemien, ravintoloiden aulojen ja kioskien. Osaan hedelmäpelien voittoyhdistelmät ja voittoluokat ulkoa. Olen panostanut muka viisaasti, välillä taas hullunkiilto silmissä ja loppujen lopuksi kaikki on aina mennyt. Rehellisesti ja avoimesti kuvailtuna tyhmä ihminen. Enkä sano, että lievällä uholla tämän blogin ensimmäisessä otsikossa muuttuisin mitenkään paremmaksi ihmiseksi. Ei, olen tyhmä vieläkin. Mutta olen päättänyt rahapelien orjuuden olevan ohi tänään. Vuoden päästä kirjoitan viimeisen merkinnän tähän blogiin toivottavasti monta jaettua mielipidettä rikkaampana.

Peliriippuvuus on sairaus, mutta kuinka pahalaatuinen sellainen? Voiko siitä parantua? Kaipaisin hyviä kommentteja teiltä, ihmiset, oman pelaamisenne tai läheisen ihmisen pelaamisen suhteen. Mitkä tekijät laukaisevat halun pelata riskillä? Oletko kokenut tunnetta, jossa lopulta pelaat väliinpitämättömästi, vaikka sisimmässäsi tiedät vaikeuksien olevan vasta edessä? Oletko pystynyt lopettamaan pelaamisen noin vain? Mitä keinoja käytit?

Niille samanhenkisille lukijoille, jotka jaksavat seurata taivallustani läpi alkavan vuoden ajanjakson, en pyri paitsi paljastamaan palasia itsestäni vaan myös keskustelemaan ja olemaan henkisenä tukena. 

Siihen saakka voin olla vaikka naapurisi, joka käydessäsi kaupassa ei pelaakaan aulan peliautomaatteja, vaan ehkä vain vilkaisee niitä ja sitten päättäväisesti kantaa kauppakassinsa ulos parkkipaikalle. Kuka tietää?

.